Mitenkäs se sanonta meni että musiikista kirjoittaminen on vähän kuin yrittäisi tanssia arkkitehtuurista? Mutta mitenkäs sitten lisätään yksi palkki, eli kuvitetaan kirjankansi kirjaan jossa kirjoitettu musiikista?
Juri Nummelinin kirja pienkustantamo Helmivyölle oli oikeastaan helppo tapaus. Kirjailijalta tuli idea, ja graafikko (siis allekirjoittanut) skannasi vanhan sinkun omista kokoelmistaan, vaihtoi värit kirjan aiheeseen sopiviksi (eli Porin väreiksi — sininen, keltainen ja punainen — jotka sitten olivatkin visuaalisesti kivan ärhäköitä), ja sommitteli tekstit jäljennejääneeseen tilaan. Lopputulos puhukoon puolestaan, minun (taikka herranjestas tekoälyn!!) änkeämättä tähän tuhatta ylimääräistä sanaa.
Pienkustantamon kansien täytyy olla helposti lähestyttäviä, värikkäitä ja vauhdikkaita jotta se näkyy hyllyssä muiden lomista, toki myös kertoen kirjan sisällöstä… kuvalla, eikä siis tanssilla!
